Oriveden maltilliset talebanit


Norsujen raskausaika: 20-22 kk by reetta
November 29, 2012, 11:42 am
Filed under: Uncategorized

Puhun nyt käsikirjoituksesta. Miten se voi aina uudelleen mennä niin, että yhtenä päivänä kokonaisuus on selvästikin jo viittä vaille valmis ja toisena ihan yhtä selvästi pelkkä kasa rääpäleitä, joista voisi ehkä 10 vuoden työllä ja kultaisella sydämellä saada alun 5 erilliseen kokoelmaan, mutta että yhteen ja samaan: ei, ei mitenkään. Ehkä olisi taas aika vastaanottaa palautetta. Mutta ei vielä, kuitenkaan. Iljettää kierrättää lähes samoja tekstejä vähän eri kehyksillä, kirjasimilla ja koristeleikkauksilla, ikään kuin siitä mikään olennainen miksikään muuttuisi. Tarvitaan lisää raaka-aineita maailmaan. Tarvitaan malttia. Tarvitaan silmälaput, jotta katsoessani kahta vaivaiskoivua lakkaisin ajattelemasta aarniometsää. (Etupäässä tämän kokoelma-asian vuoksi lähdin myös FB.sta. Se nyt oli joka tapauksessa hyvä siirto. Jos en kirjoita, neulon sentään lapasia, lämmitän liettä tai käytän aikani johonkin muuhun primitiivisellä tasolla Hyväksyttävään Tapaan Olla.)

 

Onneksi-osuus: onneksi suhteeni ympäröivään todellisuuteen ei ole yhtä ailahteleva. Tiettyjä ontologisia keikauksia lukuunottamatta on yleisesti ottaen niin, että sade on sateen jälkeen sade ja suo suon jälkeen suo. Minusta riippumatta. Se on huojentavaa.

Advertisements


Puut, lihakset by reetta
October 23, 2012, 7:51 pm
Filed under: Uncategorized

Kaupungissa en koskaan ole valmis talveen. Se tulee yllättäen, niin, että vasta päivien tai viikkojen viiveellä tajuaa, että puut ovatkin jo riisuutuneet (rakastajatar makuuhuoneen ovensuussa odottaa turhaan tulevansa huomatuksi, pitkästyy, ryhti lyhistyy), ja sitten yhtenä aamupäivänä Hämeenkadulla vesilätäköt alkavat ritistä ja jalkoja paleltaa. Pimeä on oranssia tai heijastuksia ja lunta vain talojen katoilla.

Täällä on toisin. Viime viikot olen valmistanut pihoja talventuloon ja tullut samalla haravoineeksi myös omat ajatukseni. Mikään ole niin mielekästä kuin puiden tekeminen (sumussa, mieluiten), että selviää myös kylmän jakson, että saa saunan lämpimäksi, ja itsensä, kaikki ne tulevat kerrat. On ihan eri asia odottaa kuin yllättyä. Mullantuoksu on vahva. Sitten linnut: ne ovat käyneet juttelemassa, puitten alla, lupasin ruokkia ne kevääseen ja se on valtaisaa.

Sisällä puisessa laakeassa huoneessa minulla on suuri pöytä peltojen edessä. Poltan suitsukkeita ja päivänvalon merkitys korostuu, saa kiihdyksiin (savukin saa), etsimään. Ottamaan sanoista tukea.



by reetta
September 13, 2012, 10:40 pm
Filed under: Uncategorized

Että tulee majakan huitomaksi, pääsee paikkaan johon on osannut kaivata ennen kuin on siellä käynyt, että ikään kuin palautuu mutta kaikki rakennukset ja vastaantulijat ovat uusia, muiston ja odotuksen suhde on tässä epäselvä. (Ei katuvaloja! Ei päällystettyjä teitä!) Siis kesä vihdoin. Kesä päättyi,

 

polvi vähitellen paranee ja siitä, mikä oli hahmoton, tilanteeksi vielä asettumaton uusi, on tullut jotain sellaisenaan itsekseen tunnistettavaa. Kaukoputki katkesi, mutta ei se mitään. Piirrän viivaa parin kuukauden päähän kerrallaan, katkoviivaa, voi toki olla että tuleekin risukasa ja sitten nukutaan siinä, ei mitään paitoja rakas, palellaan tahallaan.



Merkittävä med kollat repeämä by reetta
April 13, 2012, 11:55 am
Filed under: Uncategorized

Hiihdin itselleni kainalosauvat. Melkein kaikki lumet sulivat. Ihoni ja lihani leikattiin auki. Melkein kaikki lumet tulivat takaisin. Tunsin pehmeinä töytäisyinä selkärangassani, kuinka polveeni hakattiin vasaralla ruuveja. Hain yleistä asumistukea, sairauspäivärahaa, vahingonkorvauksia, syventävien opintojen kokonaismerkintää ja tutkintotodistusta. Minulle haettiin kaupasta vessapaperia ja maitoa. Lokit palasivat viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Paistoi aurinko vaikka ei olisi pitänyt. Valmistuin.

Se, kun on surkeampana kuin on ollut vuosikausiin ja 54 kaveria kirjoitti seinällesi Onnea!. Se on niin kutsuttu elämänmuutoskriisi ja aika monta karannutta kuumailmapalloa. Keywords: työ, vapaus, sosiaalipummit, kirjailijat, liiallisen istumisen aiheuttamiin verisuonisairauksiin kuolevat toimistotyöntekijät, silkasta olemisen riemusta elävät & kevät.

Sitten olisi tämä kirjoittamisen ja hengittämisen mielekkyyden välinen rustoittunut kytkös. Tahkoo, haukkoo. Teksti ei suju, ilma ei kulje: ei suutele. Voiko se olla niin? Eikö se ole ennenaikaisen itsetuhon alimmainen askelma? Onko se tarvittava omistautumisen aste? Valamon hautausmaan esitietolomake?

Luettujen osastolla olen mm. pitänyt hurjasti Kristianin Itsekseen muuttuvasta ja Meriluodon Pahat unet luettuani kokenut, että vaivalla sahaamistani laudanpätkistä rakennettiin salaa uusi Guggenheim herran vuonna 1958.



Erään pulun perspektiivi by reetta
April 13, 2012, 10:09 am
Filed under: Uncategorized


Tilannepäivitys by reetta
February 25, 2012, 4:09 pm
Filed under: Uncategorized



by reetta
October 2, 2011, 8:06 pm
Filed under: Uncategorized | Tags:

 

ehkä jokin jos todella koskettaisi
jos jonkin puolesta  sytyttäisi itsensä
en tiedä  palamaan ehkä voisin kävellä kadulla
jos opintotuki lakkautettaisiin
en tiedä 
on niin paljon leivoksia vaikea sanoa
todella  jos lakkautettaisiin ehkä
jos liian vanhoja leivoksia oltaisiin ehkä
jo liian nuoria leikkimään minkä puolesta
ehkä kävelisit jos olisi pakko kävellä