Oriveden maltilliset talebanit


Puut, lihakset by reetta
October 23, 2012, 7:51 pm
Filed under: Uncategorized

Kaupungissa en koskaan ole valmis talveen. Se tulee yllättäen, niin, että vasta päivien tai viikkojen viiveellä tajuaa, että puut ovatkin jo riisuutuneet (rakastajatar makuuhuoneen ovensuussa odottaa turhaan tulevansa huomatuksi, pitkästyy, ryhti lyhistyy), ja sitten yhtenä aamupäivänä Hämeenkadulla vesilätäköt alkavat ritistä ja jalkoja paleltaa. Pimeä on oranssia tai heijastuksia ja lunta vain talojen katoilla.

Täällä on toisin. Viime viikot olen valmistanut pihoja talventuloon ja tullut samalla haravoineeksi myös omat ajatukseni. Mikään ole niin mielekästä kuin puiden tekeminen (sumussa, mieluiten), että selviää myös kylmän jakson, että saa saunan lämpimäksi, ja itsensä, kaikki ne tulevat kerrat. On ihan eri asia odottaa kuin yllättyä. Mullantuoksu on vahva. Sitten linnut: ne ovat käyneet juttelemassa, puitten alla, lupasin ruokkia ne kevääseen ja se on valtaisaa.

Sisällä puisessa laakeassa huoneessa minulla on suuri pöytä peltojen edessä. Poltan suitsukkeita ja päivänvalon merkitys korostuu, saa kiihdyksiin (savukin saa), etsimään. Ottamaan sanoista tukea.


Leave a Comment so far
Leave a comment



Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: