Oriveden maltilliset talebanit


Kaksi by reetta
January 5, 2010, 6:51 pm
Filed under: Uncategorized | Tags:

Älä vaikene niin kauan että
samastut puheeseen.
Älä, asian valittuasi, julista
sitä kuin kirkontornista.
Sitten älä hyppää sen kanssa
kirkontornista.
Kun hyppäät, avaa siipesi.
Kun hyppäät, lennä varjon puolella,
kuin myyrä taikka lepakko,
etteivät vahatut siipesi sula auringossa.

Paavo Haavikko (1988)


4 Comments so far
Leave a comment

reetta mikä aktiivisuus mikä glooria!
näin paljon postauksia näin lyhyessä ajassa! oi sankaruus! kirjoitan kahden viimeisimmän sarjallisuudesta jotain kunhan saan aivoni takaisin panttilainaamosta. pus

Comment by raisa

uusi vuosi uudet kujeet.

mulla on muuten alkamassa yliopistolla potentiaalisesti hyvin mielenkiintoinen kurssi nimeltä multimodaalisten aineistojen annotointi ja analyysi. jos se on yhtään niin huippu kuin miltä kuulostaa (ja jos mahdun sinne), voisin yrittää panostaa ja tehdä tänne jotain settiä sieltä. tollasesta on kyse:

“Kurssin aikana opiskelija perehtyy ei-kielellisen viestinnän tutkimisen teoreettisiin ja käytännöllisiin perusteisiin. Kurssin jälkeen opiskelija ymmärtää eleiden merkityksen osana kielen tutkimusta sekä osaa tyypitellä eleitä muodon, merkityksen sekä funktion mukaan. Kurssilla käsiteltäviä teemoja ovat mm. seuraavat:

1) Yleinen teoria multimodaalisuuden tutkimukseen (eletyypit ja eleiden funktiot)
2) Lapsen kielen ja eleiden kehitys
3) Evolutiivinen näkökulma kieleen ja eleisiin
4) Viittomakielet ja eleet
5) Eleet ikkunana mieleen eli kognitiivinen näkökulma
6) Kielen käytön häiriöt (afasia) sekä yhteys eleisiin”

Comment by reetta

Ensin se oli unelma, siten idea, sitten työtä, sen vuoksi sitä kesti kymmenen vuotta. Hetkittäin se jatkuu vieläkin.
Ihminen näkee vääryyden ympärillään, tuntee oikeuden sisällään, kaipaa oikeudenmukaisuutta, oppii vaatimaan. On unelma, että oikeus toteutuisi. On idea, että voisi kuvata vääryyden olemuksen, näyttää mitä se on syönyt, opettaa miten julmuus siittää typeryyttä, typeryys ruokkii julmuutta, pahat sanat synnyttävät pahoja tekoja ja väärät opit onnettoman maailman.
Minun ideakseni tuli, että kaiken voisi kirjoittaa, lausua ja laulaa, pystyttää näyttämölle ja pyörittää siinä erään maailmankaikkeuden ihmeteltäväksi, inhottavaksi ja korjattavaksi.
Kirjat opettivat, mitä oli ajatellut Bertrand Russell, ystävät pohdiskelivat väkivallattoman vaikuttamisen mahdollisuuksia, levy pyöri lautasella, “Lotte Lenya sings Berlin opera songs”. Matkustin Yhdysvaltoihin opiskelemaan siviilioikeustiedettä, näin kuinka väki marssi Washingtonin päälle osoittamaan mieltään, kuulin kuinka Joan Baez lauloi protestilaulua.
Kaikki tämä jäi päähäni pyörimään. Saadakseni sinne tilaa kirjoitin muutaman runon kuvaamaan suomalaisen siviiliväkivallan vuosia, panin niiden nimeksi “Lauluja Lapualaisoopperasta” ja kannoin Bulevardille, Kai Laitisen katsottaviksi. Vuoden päästä ne tulivat julki Parnassossa. Niin Kaj Chydenius sai ne silmäänsä.
“Missä se ooppera on?” Chydenius kirjoitti Russaröstä syksyllä 1965. “Ylioppilasteatteri täyttää maaliskuussa 40 vuotta, tarttis päästä säveltämään”.
Kävin kirjastossa, hahmottelin hiukan. Loppiaisaattona 1966 kiersin koneeseen 9 liuskaa ja 8 hiiltä. Ennen seuraavaa puolipäivää pakkasin pussiini 8 vihkoa á 80 liuskaa. Ensimmäisen luki Kaisa Korhonen ja sanoi että “Tästä tulee menestys!”
Menestys tuli vanhalla Ylioppilastalolla maaliskuun iduksena 1966.
Arvo Salo

Comment by a

Usva muistuttaa minua.
Kuin kulkisin yli pellon,
yli muistojen luhdan
katoamatta luoksesi taas.

(see Valio)

Comment by a




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: