Oriveden maltilliset talebanit


Plan B? by reetta
September 27, 2013, 10:54 am
Filed under: Uncategorized

Ja kätilönä Mombasassa paikan heti sain.

Heräsin eilen tuo lause päässäni. Olin tehnyt unessa runoa, jossa haettiin töitä. (Edellinen säe päättyi tietenkin “hain”; muuta en enää muista.) Täytyy muistaa pitää unipäiväkirjaa Tuupovaarassa. Unet tuppaa olemaan poikkeuksellisen kiinnostavia ja ne muistaa hyvin niinä kausina, kun kirjoittaa enemmän.

Iltaan mennessä työttömyyskelat ehti siirtyä alitajunnasta tajunnan, puheen ja itkun tasolle, ja vajosin pitkästä aikaa “mitä helvettiä, mun ainoa suunnitelma on tehdä joka päivä ruokaa” -alhoon. Että nyt äkkiä joku Oikea Ammatti ja yhteiskunnallinen oikeutus olla olemassa. No, juuri nyt ei ole sen aika. Nyt, ihan kohta, on lokakuu, ja sen käytän vain ja ainoastaan kirjoittamiseen.

Kätilöksi ehtii myöhemminkin.

– – –

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun uneksin sanoituksista. Jaettakoon tässä yhteydessä vielä oma suosikkini, muutaman vuoden takainen uneni suomi-iskelmästä, jonka kertosäe meni näin:

Il-mes-tys, se oli hitonmoinen il-mes-tys
harva talonpoika munkkuraan
herää yhtenään.

Laulu siis kertoi onnekkaasta talonpojasta, jolla oli ilo tapaamansa naisen (ilmestyksen) ansiosta herätä joka aamu munkkuraan. Munkkura taas oli unen todellisuudessa jo vakiintunut termi sille, kun makaa sängyssä lusikka-asennossa ja tuntee naisen rinnat (munkit) selkäänsä vasten.



Hyvää eikä pahaa by reetta
August 22, 2013, 5:45 pm
Filed under: Uncategorized

Jos pitäisi sanoa tähänastisesta vuodesta jotain erityisen hyvää, sanoisin: Antti Laitinen Galerie Anhavassa, Puut ovat runoja Sinebrychoffin taidemuseossa, Koyaanisqatsi Musiikkitalossa, Jacob Hashimoton Armada Galerie Forsblomissa, Anne Waldman Annikin runofestivaaleilla ja Zhenya Strigalev Edinburghin The Jazz Barissa. Kaksi ensiksi mainittua ehtii vielä näkemäänkin.

Bonus: Delilah Jones internetissä.
chandelier



Eräs keitto by reetta
June 6, 2013, 7:11 pm
Filed under: Uncategorized

Kirjoittaminen sujuu niin hyvin, että tässä resepti maailman parhaaseen keittoon.


Maailman paras keitto


Ainekset:
(3 litran kattilalliseen)

3-4 perunaa
2 isoa porkkanaa
1 sipuli
n. 2 dl punaisia linssejä
1 prk kidneypapuja
1 prk ananasmurskaa
1 prk tomaattimurskaa
1 prk (4 dl) kookosmaitoa
suolaa
chiliä

Valmistus:

No ei paha. Keitä perunoita ja porkkanoita vähässä vedessä ehkä 10 min, lisää sitten sipuli, linssit, pavut ja mausteet. Kunhan linssit turpoaa, lisää tomaattimurska, ananasmurska ja kookosmaito. Järjestyksellä ei liene edes kauheasti väliä. Ei sitä oikein voi mokata. Avainsana on tuo liemi: tomaatti, kookos, ananas ja chili toimii järjettömän hyvin yhteen.



Kevätkääryle (pakaste) by reetta
March 30, 2013, 3:44 pm
Filed under: Uncategorized

Kevään ongista ei monikaan ole nykinyt, tosin: toukokuussa kahdeksi viikoksi Taiken Edinburghin-residenssiin. Muutoin lievää mutta vaikeasti siedettävää apatiaa, tarpeettomuutta, luppoajanhukkaa. Tukka lyhenee samaa vauhtia kuin päivä pitenee. Tähän tunteeseen joku ehkä synnyttäisi lapsen. No, luen:

 

Miksi sanoisin
että talvi on ollut pitkä
kun tarkoitan surua?
Parvi lintuja irrottautuu äkkiä
puun rungolta, niiden pienet niskat
kuin avoimet haavat
Kun me makaamme näin yhdessä
olen kaksivuotias, nelivuotias, nyt vapautuu
jotain lapsellista ja itkevää, jokin
jolta varhain vietiin sanat, ja tilalle tuli
kouristus, änkytys   Minusta tulee sikiö,
pieni läpikuultava ihminen jolla
on läpikuultavat sormenpäät

(Tua Forsström, suom. Caj Westerberg)



by reetta
February 18, 2013, 9:11 pm
Filed under: Uncategorized

Että voi proosan kirjoittaminen tuntua helpolta kuin hengitys, kun on neljä vuotta vain yrittänyt tiivistää.



Ilmassa, rinnoissa,.. by reetta
January 29, 2013, 12:11 pm
Filed under: Uncategorized

Tämä on A3-kokoisten kirjekuorten ja pdf-päätteisten liitetiedostojen aikaa. Sitä aikaa, kun kuulee yöllä baarissa vapautuvasta asunnosta keskellä hautausmaata, kömpii seuraavana päivänä katsomaan sitä ja haluaa muuttaa HETI. Loukkaantuu kehotuksista olla järkevä ja kauaskatseinen; herättyään menee Stockmannille ja tyhjentää paistotiskin; on perustaa yrityksen kädenkäänteessä kätevästi nettilomakkeella. Lisää kehotuksia. Räystäät alkavat valua, rakastelee ääniä. Repii verhot pois ja laittaa niiden tilalle ilmapalloja. Katso vaikka:

Image



sydänääntel by reetta
December 13, 2012, 8:55 pm
Filed under: Uncategorized

Kolaamista, ruokaa, tulta, unta, lunta, kolaamista; jotenkin niin tämä nyt menee ja sinne väliköihin muutamia lupaavia oivalluksia ihmiskunnasta, ja hiljaisuutta. Edelliseen kirjoitukseen viitaten: tämänhetkinen ultraäänidiagnoosi on, että kärsäeläimelläni on kuin onkin sydän. Varpaiden lukumäärästä ei ota selvää vielä kukaan. En edes tiedä montako niitä kuuluisi olla. (Googlasin. Afrikannorsuilla 4×4 ja aasian- eli intiannorsuilla 5×4.)

Kaiken taustalla tämä, jotenkin:



Norsujen raskausaika: 20-22 kk by reetta
November 29, 2012, 11:42 am
Filed under: Uncategorized

Puhun nyt käsikirjoituksesta. Miten se voi aina uudelleen mennä niin, että yhtenä päivänä kokonaisuus on selvästikin jo viittä vaille valmis ja toisena ihan yhtä selvästi pelkkä kasa rääpäleitä, joista voisi ehkä 10 vuoden työllä ja kultaisella sydämellä saada alun 5 erilliseen kokoelmaan, mutta että yhteen ja samaan: ei, ei mitenkään. Ehkä olisi taas aika vastaanottaa palautetta. Mutta ei vielä, kuitenkaan. Iljettää kierrättää lähes samoja tekstejä vähän eri kehyksillä, kirjasimilla ja koristeleikkauksilla, ikään kuin siitä mikään olennainen miksikään muuttuisi. Tarvitaan lisää raaka-aineita maailmaan. Tarvitaan malttia. Tarvitaan silmälaput, jotta katsoessani kahta vaivaiskoivua lakkaisin ajattelemasta aarniometsää. (Etupäässä tämän kokoelma-asian vuoksi lähdin myös FB.sta. Se nyt oli joka tapauksessa hyvä siirto. Jos en kirjoita, neulon sentään lapasia, lämmitän liettä tai käytän aikani johonkin muuhun primitiivisellä tasolla Hyväksyttävään Tapaan Olla.)

 

Onneksi-osuus: onneksi suhteeni ympäröivään todellisuuteen ei ole yhtä ailahteleva. Tiettyjä ontologisia keikauksia lukuunottamatta on yleisesti ottaen niin, että sade on sateen jälkeen sade ja suo suon jälkeen suo. Minusta riippumatta. Se on huojentavaa.



Puut, lihakset by reetta
October 23, 2012, 7:51 pm
Filed under: Uncategorized

Kaupungissa en koskaan ole valmis talveen. Se tulee yllättäen, niin, että vasta päivien tai viikkojen viiveellä tajuaa, että puut ovatkin jo riisuutuneet (rakastajatar makuuhuoneen ovensuussa odottaa turhaan tulevansa huomatuksi, pitkästyy, ryhti lyhistyy), ja sitten yhtenä aamupäivänä Hämeenkadulla vesilätäköt alkavat ritistä ja jalkoja paleltaa. Pimeä on oranssia tai heijastuksia ja lunta vain talojen katoilla.

Täällä on toisin. Viime viikot olen valmistanut pihoja talventuloon ja tullut samalla haravoineeksi myös omat ajatukseni. Mikään ole niin mielekästä kuin puiden tekeminen (sumussa, mieluiten), että selviää myös kylmän jakson, että saa saunan lämpimäksi, ja itsensä, kaikki ne tulevat kerrat. On ihan eri asia odottaa kuin yllättyä. Mullantuoksu on vahva. Sitten linnut: ne ovat käyneet juttelemassa, puitten alla, lupasin ruokkia ne kevääseen ja se on valtaisaa.

Sisällä puisessa laakeassa huoneessa minulla on suuri pöytä peltojen edessä. Poltan suitsukkeita ja päivänvalon merkitys korostuu, saa kiihdyksiin (savukin saa), etsimään. Ottamaan sanoista tukea.



by reetta
September 13, 2012, 10:40 pm
Filed under: Uncategorized

Että tulee majakan huitomaksi, pääsee paikkaan johon on osannut kaivata ennen kuin on siellä käynyt, että ikään kuin palautuu mutta kaikki rakennukset ja vastaantulijat ovat uusia, muiston ja odotuksen suhde on tässä epäselvä. (Ei katuvaloja! Ei päällystettyjä teitä!) Siis kesä vihdoin. Kesä päättyi,

 

polvi vähitellen paranee ja siitä, mikä oli hahmoton, tilanteeksi vielä asettumaton uusi, on tullut jotain sellaisenaan itsekseen tunnistettavaa. Kaukoputki katkesi, mutta ei se mitään. Piirrän viivaa parin kuukauden päähän kerrallaan, katkoviivaa, voi toki olla että tuleekin risukasa ja sitten nukutaan siinä, ei mitään paitoja rakas, palellaan tahallaan.